Virka-auton takapenkiltä katsottuna pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen palvelutaso ja hinnat näyttävät olevan ihan sopivalla tasolla. Näin voi päätellä ainakin Jan Vapaavuoren lausunnoista joukkoliikenteen hinnoihin ja kehittämistarpeisiin liittyen.
Eivät joukkoliikenteen hinnat sinänsä niin kohtuuttomia olisikaan, mikäli palvelutaso vain olisi hintojen tasalla. Joukkoliikenteen hinnoista puhuttuaessa jätetään poikkeuksetta huomioimatta se, että myös aika on rahaa.
Jos työpaikka sattuu sijaitsemaan joukkoliikenteen kannalta vähänkään hankalassa paikassa, voi työmatkusteluun julkisilla tärväytyä päivässä yli tunti yksityisautoilijaa enemmän. Palkan ei tarvitse olla huima, ennen kuin pysäkeillä ja ruuhkabusseissa istuskeluun käytetyn ajan laskennallinen arvo ylittää henkilöauton kuukausittaiset rahoitus-, ylläpito- ja polttoainekulut. Jos jostain syystä vielä arvostaa myös vapaa-aikaansa, ja kotona tai päiväkodissa on töistä palaavaa vanhempaa odottamassa muutama lapsi, alkaa glamouri ilmastoa säästävästä julkisen liikenteen käyttämisestä ymmärrettävästi jäädä mukavuudenhalun jalkoihin.
Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että samaan aikaan kun osa kansalaisista kantaa vastuun kansallisten ilmastotavoitteiden saavuttamisesta, Anna Abreut kumppaneineen tuunaavat citymaastureitaan Xtreme Car Show:ssa. Sveitsissä asiaan on jo herätty. Alppimaassa ollaan toteuttamassa kansanäänestystä hiilihapokkaimpien katumaastureiden kieltämisestä lailla.
Suhtaudun kansanäänestyksiin ja kategorisesti saneleviin rajoituksiin hyvinkin kriittisesti, mutta on herkullinen ajatus, että kaupunkimaastureiden omistajat laitettaisiin päästökaupan omaisesti kustantamaan pääkaupunkiseudunkin joukkoliikenteen kilpailukyvyn parantamista. Ikävä kyllä asiaa ei Kauniaisten valtuustossa päätetä.
